Tervetuloa tutustumaan minun ja koirieni kotisivuille! Olen Anna Björklund. Asun Pietarsaaressa. Pietarsaari on pieni kaupunki länsirannikolla, n. 100 km Vaasasta pohjoiseen. Perheeseeni kuuluu avomies Miku ja tytär Neea (s.1996).

Neea & Rosa 25.11.03

 Anna ja Rosa flattien
kesäleirillä 2003

10.4.1992 luokseni muutti 2 v. flattityttö Wondy. Sain Wondyn Kennel Flattsin Benita Björklundilta. Kun Wondy tuli taloon omistin oman hevosen ja harrastin ratsastusta aktiivisesti. Jonkun ajan kuluttua kuitenkin myin hevoseni pois ja silloin minua alkoi kiinnostaa koiran kanssa harrastaminen yhä enemmän. Kävin Wondyn kanssa tottelevaisuusharjoituksissa. Wondyn kanssa en hirveästi noutohommia harrastanut, koska Wondy ei koskaan riistasta oikein lämmennyt. Kotona Wondy kyllä kanteli lelujaan kokoajan ja nappasi suuhun sen tavaran mikä nyt eteen sattui tulemaan.

Wondy oli vähän outo flatti siinä mielessä, että se oli suhteellisen laiska ja sen mielestä oli oikeastaan parempi mitä vähemmän joutui tekemään. Wondylle riitti kun vain sai olla mukana, niinpä Wondy sai perheessämme viettää kotikoiran elämää ja olikin ihana koira seurakoirana. Wondyn tultua veteraani-ikään kävimme näyttelyissä. Wondy viihtyi kehässä ja pärjäsikin ihan kivasti näyttelyissä. Wondy oli kuin viinit eli parani vain vanhetessaan. Sain onneksi pitää Wondyn luonani 11 v. Keväällä 2003 Wondyn kunto rupesi heikkenemään ja tutkimuksissa löytyi kasvaimia, niin tuli Wondy aika lähteä. Wondy kuoli 5.5.2003 13 v. ikäisenä.

Keväällä 1998 päätin hankkia toisen koiran ennen kuin palasin työelämään äitiysloman jälkeen. Halusin koiran harrastuskaveriksi, koska Wondystä ei koskaan siihen hommaan oikein ollut. Otin yhteyttä Elosen Kirsiin, koska hänellä oli pentue joka herätti mielenkiintoni. Hain Daisyn kotiin vappuna –98. Daisyn hankinta oli todellinen onnenpotku, sillä Daisystä tuli todella monipuolinen kaveri kaikenlaiseen harrastamiseen. Daisy oli hyvin rauhallinen kun mitään ei tapahtunut. Mutta kun piti töitä ruveta tekemään sitä tehtiin sitten täydellä sydämellä ja vakavissaan. Daisyn kanssa startattiin mejässä, nomessa ja tokossa ihan hyvällä menestyksellä.

Nouto hommissa Daisy oli itsenäinen ja sitkeä työskentelijä ja oikeastaan omasta mielestään tiesi paremmin kuin ohjaaja, että missä esim. riistat olivat. Näyttelyissä kävimme pyörähtämässä sen verran, että sertit tulivat kasaan ja muutaman kerran sen jälkeenkin. Näyttelyt olivat sellainen juttu, että Daisyä ei koko homma olisi voinut vähempää kiinnostaa. Rakenteellisesti Daisy oli ihan ok, vaikkakin omasta mielestäni turhan kookas (sk. n. 60 cm). Daisyn kanssa kävimme myös agilityssä pomppimassa ihan omaksi iloksemme. Aika Daisyn kanssa opetti itseäni hurjan paljon. Niin paljon me ennätimme yhdessä puuhastelemaan, mutta niin paljon jäi kesken... Daisy kuoli vain 5 v. ikäisenä 27.8.2003. Daisyltä löytyi pernakasvain, päätimme että perna poistetaan. Daisy kuoli leikkauksen aikana. Vaikka meidän yhteinen aikamme oli lyhyt, niin olen kuitenkin onnellinen, että sain omistaa sellaisen koiran kuin Daisy. Kannattaakin muistaa iloita jokaisesta yhteisestä päivästä, koska ne on kuitenkin ne päivittäiset asiat jotka merkitsevät eniten.

Kun kuulin, että Daisyn emä astutetaan uudelleen, varasin itselleni välittömästi pennun. Rosa saapui kotiimme pääsiäisenä –02. Pentueessa oli vain kaksi narttupentua, joista toisen kasvattaja Jenni piti itse. Vihjailin hienovaraisesti, että voisin ottaa tuon pienemmän ja vilkkaamman ja sen myös sitten sain itselleni. Rosassa on aina ollut virtaa, joskin on hieman rauhoittunut iän mukana. Rosan tunnistaakin siitä, että hyppii tasajalkaa aina kun innostuu jostain. Rosa on hyvin miellyttämisenhaluinen ja työintoinen koira. Rosan kanssa on harrastettu nomea, tokoa, näyttelyitä ja käytännön hommissakin ollaan päästy käymään. Nome-kokeissa Rosa kisaa avoimessa luokassa ja paras tulos on ollut AVO 2. Nomessa meidän kompastuskivenä onkin ollut itsenäinen työskentely eli Rosa on alkanut hakuruudussa kyselemään ”ohjeita” ja välillä taas kun haku on sujunut loistavasti, niin ohjauksessa Rosa on tehnyt itsenäisiä ratkaisuja. Ehkä vielä joskus saadaan onnistumiset osumaan yhteen ja samaan kokeeseen. Tokossa Rosa on noussut erikoisvoittajaluokkaan ja aika näyttää kuinka sitten kuinka menestymme jatkossa. Rosa saavutti FIN MVA tittelin heti ensimmäisessä näyttelyssä täytettyään 2 v.  Rosa onkin näyttävä ja elegantti kokonaisuus ja esiintyy aina iloisesti ja mielellään näyttelykehässä. Rosan näyttelyuran kohokohta oli v. -04 SNJ:n erikoisnäyttelyssä VSP sijoitus. Omasta mielestäni Rosa turhan korkea (sk. n 60 cm.). Lisäksi jos haluaa hieman nipottaa, niin etuosa voisi olla paremmin kulmautunut, silmät ovat hieman pyöreät ja voisivat olla tummemmat, mutta pikkujuttujahan nuo vain ovat ja hyvin pystymme noiden juttujen kanssa elämään. ;) Rosan kanssa on myös harrastettu veri- ja pk-jälkeä ihan omaksi iloksemme. Rosa on innokas ja vauhdikas jäljestäjä, jota ohjaaja saa kovasti jarrutella. Kotioloissa Rosa on hyvin hauska ja muutenkin helppo ja kuuliainen koira. Rosa on hyvin sosiaalinen ja tähän asti on tullut toimeen kaikkien tapaamiemme koirien kanssa. Rosalla on ollut kaksi pentuetta, joista lisää alempana tekstissä.

Daisyn kuoltua oli selvää, että hankin heti uuden pennun kun löydän sopivan yhdistelmän. Syksyllä -03 olin yhteydessä Ruotsiin, koska kennel Boltiltorpilla oli suunnitelmissa pentue, joka herätti mielenkiintoni. Pentueen vanhemmat olivat menestyneet hienosti metsästyskokeissa ja näyttelyissä. Kun pentue vihdoinkin syntyi 8.3.2004, varmistui että saan Tinalta ja Peteriltä pennun. 5.5.04 sitten lensin hakemaan uuden perheenjäsenen kotiimme. Olin jättänyt pennun valinnan Tinan huoleksi ja parempaa pentua hän ei olisi minulle voinut valita. Poppyn kanssa olen startannut nome-kokeessa ja paras tuloksemme on AVO-2. Poppylla on hyvä markkeerauskyky, hieno hakutyö ja on myös kuuliainen ohjauksissa. Poppy on lahjakas koira, mutta hieman liian herkkä, että sen takia menee välillä hieman pasmat sekaisin. Poppy on ensimmäinen koiristani, jolla on ollut ns mörkö-ikä. Rakenteeltaan Poppy on ihan ok ja kooltaan aika pikkuinen (sk n. 56 cm). Itse pidän Poppyn ulkomuodosta kovasti, koska on niin näppärän kokoinen ja ketterä ja nopea. Näyttelyssä ollaan käyty harvakseltaan,  mutta Poppy on kuitenkin saavuttanut FIN MVA –arvon täytettyään 2 v. Poppylla on kaunis pää ja ilme. Sillä on pitkät ja elastiset sivuliikkeet. Pieni miinus on se, että se on hieman pehmeä selkäinen. Se liikkuu paljon ja juoksee paljon mm Sinin kanssa, mutta se ei ole asiaa auttanut. Poppy on myös kokeillut verijälkeä ja näyttääkin olevan erittäin huolellinen jäljestäjä. Poppyn kanssa harrastetaan myös agilityä. Poppy pitää agilitystä kovasti ja on suhtautunut kaikkiin omituisiin esteisiin hyvin positiivisesti. Tällä hetkellä kisaamme maxi 1-luokassa ja plakkarissa on toistaiseksi kaksi 0-rataa. Kotioloissa Poppy on rauhallinen ja mukava sylikoira, joka on aina siellä missä minäkin olen.   

Kennelnimen Elvenpath’s sain vuonna 2003. Tavoitteenani on luonnollisesti on terve, hyvän työmotivaation omaava ja terverakenteinen flatti. Aika näyttää sitten kuinka tavoitteissani sitten onnistun.

Tähän päivään mennessä minulla on ollut kaksi pentuetta. Ensimmäisessä pentueessa (s. 14.6.2006) oli vain yksi narttupentu, joka sai jäädä kotiin asumaan. Tämän ainokaisen pennun isä on Coatfloats El Basso Megaflyer. Kävin keväällä 2005 Ruotsissa ollessani tutustumassa Bassoon, koska halusin tavata sen ennen astutusta. Basso tulee itse pentueesta, jonka kaikilla koirilla on metsästyskoetulos.  Basso on erittäin työintoinen ja miellyttävä käytöksinen uros. Uskon, että astutus tapahtui hieman liian aikaisin, mikä oli syynä tähän ainokaiseen. Rosa ultrattiin tyhjäksi ja olinkin siinä uskossa, että pentuja ei tule. Yllätys oli suuri, kun Sini sitten päätti syntyä maailmaan. Toisaalta se ei ihmetytä lainkaan kun kyseessä on juuri Sini. Se oli kyllä oikeastaan Miku joka sanoi, että Sini jää meille asumaan.

Itselläni ei luonnollisestikaan ollut sitä mitään vastaan. Luulen kyllä, että Miku on sitä joskus hieman katunut, ainakin silloin kun Sini on kaivanut kraaterin kokoisen montun kukkapenkkiin. ;) Olin hieman huolissani, että millainen tästä ainokaisesta kasvaa. Onneksi huoleni oli onneksi aika turhaa. Sini tulee hyvin muiden koirien kanssa toimeen ja nyt kun Rosalla on ollut toinen pentueensa, niin Sini on toiminut pentujen ”leikkitätinä”. Jo pennusta lähtien Sini oli hyvin utelias ja rohkea. Tällä hetkellä Sini on reilu 1 v. Sinille on tehty terveystutkimukset ja terveeksi todettu. Noutohommissa ollaan edetty hitaasti. Sinin kanssa sai tehdä selväksi, että kenelle noudetaan, koska Sinillä oli hieman taipumusta omia noudettavat tavarat itselleen. Sini on nopea oppimaan, mutta hieman omapäinen. Tosin kyllä on oppinut, että mammaa kannattaa välillä kuunnella. Sinillä on huomattavasti parempi keskittymiskyky kuin emällään Rosalla. Sini läpäisi heti ensi yrittämällä taipumuskokeen. Näyttelyistä Sinin paras tulos on ERI ja PN-4 sijoitus. Siniä on näyttelykehissä käytetty aika harvakseltaan, koska vaatii vielä aikaa kehittyäkseen. Sinin rakenne on ihan ok, mutta mitään näyttelytähtöstä Sinistä ei kyllä tule, koska siltä puuttuu kyllä kokonaan emänsä lavakarisma. Sini on pikkuinen (sk n 56 cm) ja erittäin nopea koira eli ulkomuodoltaan juuri sellainen kuin halusinkin. Rungoltaan Sini on ihan jees. Sinillä on hieman leveä kallo-osa ja aavistuksen vaaleat silmät, niin kuin kaikilla muillakin koirillani on. Sinillä on pilkettä silmässä ja olenkin joskus sanonut, että se on sellainen koira, joka saa joka ikinen päivä hymyn huulilleni jollakin tavalla. Kaikenlisäksi Sinissä näen pilkahduksia omasta rakkaasta Daisystäni, jonka menetin aivan liian varhain. Olen hurjan kiitollinen siitä, että minulla on Sini!

Rosan toinen pentue syntyi 3.8.2007 Neean nimipäivänä. Pentueen isänä on Boltiltorps Revolution (Calson). Calson on oman Poppyni velipuoli. Calson tulee myös pentueesta, jossa useammalla koiralla nuoresta iästä huolimatta on hienoja koetuloksia. Astutusreissulla kävin katsomassa kun Calson starttasi wt-kokeessa. Calson käyttäytyi koetilanteessa rauhallisesti ja suoritti hienosti annetut tehtävät. Sijoitus oli muistaakseni 2. avoimessa luokassa. Calson oli myös kotioloissa hyvin miellyttävä ja helppo uros. Ulkomuodoltaan Calson viehätti minua kovasti. Pikkuinen uros, jolla ihana pää, ystävällinen ja miellyttävä ilme. Pentueeseen syntyi 6 urosta ja 3 narttua. Olisin toivonut, että sukupuoli jakauma olisi ollut toisinpäin, mutta minkä teet. ;) Yksi nartuista (Sade) jäi omistukseeni, mutta asuu sijoitettuna Heikkisen Kristan luona. Kuten minut tuntevat ihmiset tietävät, niin olen useamman vuoden ajan haaveillut omasta urosflatista. Joten nyt kun valinnan varaa oli, niin oli sen aika. Kotiin jätin tästä pentueesta itselleni uroksen Teddyn. Teddy on rauhallinen ja ”mutkattoman oloinen” pentu (katsotaan olenko edelleen samaa mieltä kun Teddy on n vuoden iässä. ;)). Kun sille mm. näytti riistaa tarttui siihen empimättä ja sille oli täysin luonnollista kiikuttaa riista minulle.  Tätä kirjoittaessani on hieman turhan aikaista sanoa, että millaisia koiria tämä pentue sai aikaan. Nyt pentuaikana on todettavissa, että pennut ovat erittäin kontaktinhakuisia, nopeita oppimaan ja suhtautuivat positiivisesti riistaan. Tosi kivan oloisia pieniä flatin alkuja, joiden toivon tuovan paljon iloa uusille omistajilleen. Pentuina olivat vahva runkoisia, kaikilla siistit päät ja hienot tassut. Aika näyttää minkä näköisiä sitten ovatkin aikuisina.

Vapaa-aikani vietän mieluiten koirien kanssa ulkoilemalla ja puuhastelemalla niiden kanssa kaikennäköistä. Haluan myös aktiivisesti seurata omien kasvattieni elämää ja olla niiden omistajien tukena aina tarvittaessa. Hevosia harrastan sen verran, että minun ja koirieni arkipäivään kuuluvat vähintään kaksi kertaa viikossa maastolenkit kaverini Tiinan fwb-ruuna Väinön kanssa. Maastolenkit ovat koirille hyvää liikuntaa. Väinö tosin on noin kolmasosan vuodesta poissa kotoa ja sinä aikana Väinöä näkeekin kansallisilla estekentillä kilpailemassa taitavan Maiju Mallatin ratsastamana.

Anna Björklund