KIMALAISTEN KASVATUSKOKEEN YHTEENVETO JA TULOKSET

Svenska Österbottens biodlare r.f.:lla on ollut käynnissä vuosien 1998 ja 1999 aikana EU-projekti, nimeltään Mehiläishoito Pohjanmaalla. Tarkoituksena on ollut lisätä ja kehittää mehiläishoitoa yhdistyksen toiminta-alueella. Eräs projektin osa-alue oli pienimuotoisesti selvittää mahdollisuus kasvattaa maassamme kimalaisia kaupallisessa laajuudessa pölytystarkoituksiin kasvihuoneisiin.

ALKUUNLÄHTÖ JA OSANOTTAJAT

Yhdistyksen jäsen, Sven-Olof Ohlsson Munsalasta ehdotti koetoiminnan aloittamista, ja kun kaikkien osapuolien hyväksyntä oli saatu, hanke käynnistyi joulukuussa 1998. Käytännön koetoimintaan osallistuivat lisäksi Kari Pirhonen Tampereelta ja Erkki Kaarnama Helsingistä. Kaikilla kolmella oli aikaisempaa kokemusta kimalaisten kasvatuksesta, joten alkuun päästiin juoheasti. EU-hankkeen projektipäällikkö Håkan Wikström osallistui sekä kokeisiin, että vastasi muista järjestelyistä. Lisäksi pidettiin yhteyttä Klaus Schulteen ja Josef Starkiin Ruotsissa, koska he ovat tutkineet kimalaisten kasvatusta ja julkaisseet aiheesta.

Koetta varten tuotiin maahan 120 kimalaiskuningatarta ja 150-170 työläistä Uudesta Seelannista. Yli 90% kuningattarista saapui elossa. Starttilaatikot valmistettiin erilaisista käytettävissä olleista purkeista ja laatikoista, ruokintaan käytettiin pääasiassa 10 ml injektioruiskuista valmistettuja syöttölaitteita.

Kuningattaret saivat avukseen 1-2 työläistä. Ilmankosteutta ja lämpötilaa vaihdeltiin eri koeryhmissä normaalista huoneilman kosteudesta ja lämpötilasta kastepisteeseen ja noin 30 asteen lämpötilaan. Käytettävissä olleessa väliaikaisessa koejärjestelyssä kimalaisten hoidon aikainen väistämätön häiriintyminen on voinut vaikuttaa tuloksiin.

Mitä tapahtui:

Osanottajien aikaisemmin saavuttama 10-50% onnistuminen kuningatarten munintaan lähdössä parani noin 80 prosenttiin. Jotkut kuningattaret, jotka eivät aloittaneet munintaa, kuolivat. Josef Stark Ruotsin maatalousyliopistosta tutki syytä tähän, ja suullisen tiedonannon mukaan useimmilla näistä kuningattarista oli nosema (yksisoluinen alkueläin, joka loisii kimalaisen suolistossa).

Kuningatarten muninnnan alkuunlähtö vaihteli paljon. Toiset aloittivat välittömästi, toiset vasta 4-5 viikon kuluttua.

28 asteen lämpötila ja korkea ilmankosteus yhdessä hyvän tuuletuksen kanssa tuottivat kokeissa parhaat tulokset. Myös kimalaistyöläisillä oli emojen munintaan suotuisa vaikutus.

Myös huoneenlämmössä startatut kuningattaret aloittivat muninnan, mutta yhteiskunnat jäivät hyvin pieniksi, enimmillään 15-20 työläistä syntyi.

Ei voitu varmistaa erilaisten valaistusolojen vaikutusta, ennen kaikkea koska koejakso oli siihen liian lyhyt.

Jatkokysymyksiä ja mitä pitäisi kehittää edelleen:

Jos koetoimintaa mahdollisesti jatketaan, on joukko ensisijaisia kysymyksiä.

• Tulisi määrittää optimi kasvatusilmasto lämmön, ilmankosteuden ja ilmanvaihdon suhteen.
• Parhaan tuloksen antava siitepölylaatu. Kokeen aikana käytettiin useita eri laatuja sekä tuoretta että kuivattua siitepölyä. Tuore apilan siitepöly näytti tuottavan parhaat tulokset.
• Tarkempi työläisten vaikutuksen seuranta. Olisi selvitettävä, tarvitaanko yksi, kaksi vai useampia työläisiä parhaaseen tulokseen pääsemiseksi.
• Tulisi testata ja kehittää tehokas starttilaatikko, nyt eri laatikoiden välillä oli suuria eroja siinä, miten kuningattaret hyväksyivät ne, ilmeisesti niiden muodosta johtuen. Havaittiin kuitenkin, että pohjan tulisi olla verkkoa.
• Automaattisen ruokintajärjestelmän suunnittelu ja rakentaminen sekä siitepölylle että sokeriliuokselle on välttämätön edellytys laajempaa koetoimintaa varten.
• Edellisestä johtuen tulisi valmistaa ja suunnitella myös jonkinlaiset kasvatushyllyt tai kasetit.

KIMALAISYHTEISKUNTA

Ensimmäisten työläisten kuoriuduttua pienet yhteiskunnat siirrettiin isompiin laatikoihin, jotka tehtiin 3-4 litran nelikulmaisista muovilaatikoista (irtomakeisrasioista).

Ruokinnassa testattiin vahvuudeltaan 30-60 -prosenttisia sokeriliuoksia, myös erityyppisiä säilöntäaineita kokeiltiin.

Myös mehiläisten hunajaa kokeiltiin ravintona, ja yhteiskunnilla oli aina ylimäärin siitepölyä saatavana.

Ilmasto-olot vaihtelivat jonkin verran, mutta pääasiassa käytettiin samoja arvoja kuin startissakin.

Kehitys:

Kuten startissa, nytkin eri yhteiskuntien väliset erot olivat suuria. Jokunen emo aloitti heti uusien kuningatarten tuotannon, joita syntyi jopa 50 erääseen yhteiskuntaan.

Joihinkin yhteiskuntiin syntyi ensin muutama kuhnuri ennen työläisiä, sama ilmiö on joskus vastapariutuneella mehiläiskunigattarella, joten siihen tuskin tarvitsee kiinnittää liikaa huomiota. Suurin osa kehittyi kuitenkin kelvollisiksi yhteiskunniksi, joissa oli jopa 100 yksilöä.

40-45 -prosenttinen sokeriliuos näyttäisi olevan parasta yhteiskunnan kasvuvaiheessa, sekä tuore, kuivaamaton siitepöly. Siitepölyn laadulla näyttää myös olevan suuri merkitys, esimerkiksi horsman siitepöly näyttää olevan huonoa ravintoa kimalaisyhteiskunnalle.

Hunajaruokinta piti nopeasti keskeyttää, koska kimalaiset saivat siitä ripulin ja sotkivat pesän ulosteellaan.

Tavallinen hillosäilöntäaine näyttää olevan parasta sokerin säilöntäaineeksi.

Edullisin ilmasto-olosuhde näyttää olevan sama kuin startissakin.

Kysymyksiä ja jatkokehitystarve:

• Suuren yheiskuntien välisen vaihtelun syyt ja miksi jotkin kuningattaret aloittavat kuningatarten tuotannon.
• Kimalaisten ravitsemustilan merkitys. Voisiko kimalaisten luonnollista ravintoa muistuttava ruokavalio, jossa on sopivat suhteet eri sokerilaatuja, mineraaleja, vitamiineja jne., olla ratkaisu edelliseen kysymykseen?
• Sellaisen kasvatuslaatikon kehittäminen ja tuottaminen, jota voi käyttää startista aina pölytystehtävään saakka.
• Automaattisen ruokinta- ja hoitosysteemin kehittäminen. Tätä tulisi voida käyttää koko kimalaisyhteiskunnan elinkaaren ajan.

PÖLYTYSKOKEET TOMAATTIVILJELMILLÄ

Yhteensä noin 40-50 yhteiskuntaa sijoitettiin 8 eri tomaattiviljelmälle.

Kokeen lopulla muutama yhteiskunta sijoitettiin avomaalle niiden avomaan kasvien pölytyskyvyn havainnoimiseksi.

TULOKSET:

Alussa moni yhteiskunta kuoli huonon ruokintalaitteen vuoksi nälkään.

Eräällä suurella viljelmällä kaikki tomaattikasvit kuolivat tuntemattomasta syystä, ja tämän vuoksi menetettiin 12 yhteiskuntaa.

Kun ruokinta oli saatu toimimaan, huomattiin, että osa yhteiskunnista alkoi pölyttää vasta, kun niiden pesään jäänet siitepölyvarastot poistettiin.

Yhteensä noin 20 yhteiskuntaa pölytti jopa 8 viikkoa, ja tomaatinviljelijät olivat pölytystulokseen hyvin tyytyväisiä.

Avomaan yhteiskunnat eivät toimineet alle 13-14 asteen lämpötilassa, vaan ne näyttivät menevän horrokseen. Syy voi olla kimalaisten lämpöinen alkuperämaa.

Koejakson lopulla saatiin rohkaisevia tuloksia myös luonnosta pyydettyjen kotimaisten kimalaisten kasvatuksesta, joskin aikapula esti kokeiden loppuunsaattamisen.

Jatkokysymyksiä ja kehitystarve:

Kimalaispölytys kasvihuoneissa näyttää hyvin onnistuvan, jos pesä ja ruokintaratkaisu ovat oikeat. Kimalaisyhteiskuntien toimitus viljelmille tarvinnee kuitenkin jatkokehittelyä.

Lähtömateriaali herätti osanottajissa joitain kysymyksiä:

• Kuningatarten pitkäaikaissäilytys. Kuningattaret, joita säilytettiin lepotilassa 4 asteessa, kuolivat kolmen viikon kuluessa. Säilytysolosuhteilla on suuri merkitys, ja niitä voidaan varmasti huomattavasti kehittää, mutta ero vähintään puoli vuotta talvehtiviin kotimaisiin kuningattariin on kovin suuri. Varsinkin kaupallisessa kimalaisten kasvatuksessa on tärkeää kyetä varastoimaan kuningattaria.
• Kimalaisten pölytyskyky kylmälläkin säällä on valttämätöntä avomaan käyttöä varten.
• Kirjallisuuden mukaan käyttämämme kimalaisen pitäisi olla samaa tyyppiä kuin kotimaisen kimalaisen, mutta tarkemmin katsoen on nähtävissä näiden välinen väriero ennen kaikkea takaruumiissa. Jatkossa tulisikin kiinnittää enemmän huomiota kotimaiseen kimalaiseen, joka lopulta voi olla paras vaihtoehto avomaan pölytykseen.

KUNINGATARTEN KASVATUS

Koejakson aikana tuotettiin jopa kolme sukupolvea kimalaisyhteiskuntia, aina edellisen polven kuningattarista.

Kuten mainittu, muutamat kuningattaret aloittivat uusien kuningatarten tuotannon jo alkuvaiheessa, kun taas muutamat toiset eivät tuottaneet uusia kunigattaria lainkaan.

Kuningattaret pariutettiin akvaarioissa tai vastaavan tyyppisissä lasilaatikoissa. Tämän jälkeen ne saivat starttilaatikoihin seurakseen pari työläistä ja 2-3 sikiökennoa.

Tulokset:

Vaikka kuningatarten tuotannon säätelykeinoista ei ollut tietoja, niitä syntyi kuitenkin varsin riittävästi jatkokasvatustarpeisiin.

Kuningatarten pariutuminen onnistui arviolta 60-prosenttisesti, mutta pariutumisen tarkkailun vaikeuksista johtuen arvio lienee alhainen.

Pariutumislaatikoihin laitettiin joukko kuhnureita (koiraskimalaisia), ja sen jälkeen pariutumattomia kuningattaria. Pariutuminen kestää noin 20 minuuttia, ja laatikoita olisi tarkkailtava jatkuvasti, jos haluttaisiin valvoa pariutumista yksilökohtaisesti, mihin nyt ei ollut mahdollisuutta. Myös keinovalon käyttöä laatikoiden valaistukseen kokeiltiin.

Saatiin myös viitteitä siitä, että yksilömäärä pienenisi jonkin verran uusien sukupolvien myötä, mutta tämän vahvistamiseen sekä koemateriaali että -aika olivat riittämättömät. Jos tämä pitäisi paikkansa, syyksi voisi epäillä jo mainittua ravitsemustilaa.

Kysymyksiä ja jatkokehitystarve:

Eräs vastauksetta jäänyt kysymys oli, miten uusien kuningatarten tuotantoa voi säädellä. Näytti siltä, että sokeriliuoksen vahvuudella olisi merkitystä, mutta tämä on varmaan vain yksi osa kokonaisuudessa.

Kuningatarten pariuttaminen kaupallisessa mitassa täytyy järjestää jollain aivan muulla tavoin. Tästä on ajatuksia, mutta niiden kehittely vaatii jatkokokeita.

Vaaditaan pidempi koejakso sen selvittämiseen, voidaanko kimalaisia kasvattaa elinvoimaisina sukupolvesta toiseen vain siitepöly- ja sokeriruokinnalla.

KIMALAISTEN KAUPALLINEN KASVATUS

Edellä on karkeasti selvitetty saavutetut tulokset. Kaupallista tuotantoa silmälläpitäen olisi kehitettävä hoito- ja tuotantomenetelmiä.

Kokeisiin osallistuneet ovat vakuuttuneita, että kaupalliseen tuotantoon on päästävissä rittävin ajallisin ja taloudellisin voimavaroin.

Elokuussa 1999 eräät osanottajat tapasivat Klaus Schulten, joka tuntee alan kansainvälisen tilanteen. Hän oli sitä mieltä, että tämän kokeen tulokset antavat perusteet liiketaloudellisiin investointeihin kimalaisten tuotantoon pölytystarkoituksiin.

Tapaamisen yhteydessä luonnosteltiin jo jatkotoiminnan kustannuksia. Laskelmaluonnoksessa oletettiin, että 2 vuoden aikana tuotetaan vuokratiloissa 1000 yhteiskuntaa, sekä samalla kehitetään kasvatusmenetelmiä ja -välineistöä. Tavoitteena olisi kyetä koejakson jälkeen toimimaan kilpailukykyisesti markkinoilla.

E.m. ajanjakson kokonaiskustannukset olisivat lähes 1,7 miljoonaa markkaa. Tähän sisältyy kahden henkilön kokopäiväpalkka. Muu kustannusarvio on suuntaa-antava, ja tarkempi arvio vaatisi yksityiskohtaisemmat suunnitelmat.

Varsinaista rahoitussuunnitelmaa ei ole tahty, mutta T&E-keskus voisi olla päärahoittaja, ja 1000 yhteiskunnan myynnistä saataisiin tuottoja. Jos toimittaisiin osakeyhtiönä, osakepääoma olisi myös käytettävissä.

Tämän tyyppisessä hankkeessa on tärkeää alusta saakka luoda yhteydet asiakkaisiin. Nämä viljelijät tulisi saada mukaan osakeyhtiöön, mikä osaltaan varmistaisi menekin koejakson aikana, ja olisi myöhemmin väylä isommille markkinoille.

LOPUKSI

Tämän yhteenvedon tarkoitus on sekä julkaista kimalaisten kasvatuskokeen tulokset, että osoittaa jäljellä olevat ongelmat. Tuloksia ei suinkaan tulee pitää lopullisina, siihen eivät koeaika, kunnianhimo eivätkä muistiinpanot anna rahkeita.

Työhön osallistuneet toivovat kuitenkin, että tulokset innoittavat muita jatkamaan eteenpäin.

Copyright© 1999 Svenska Österbottens Biodlare r.f.