Seuraavassa henkilökuvani haastattelun muodossa.

Mistä olet kotoisin? - Olen syntynyt Vetelissä 10 lapsisen maanviljelijä- / yrittäjäperheen kuopuksena. Olen siis ns. viheliäinen veteliläinen. Olen liukumiinoissa karaistunut ja osaan lypsää varpaillani. Ei vaitiskaan, narrasin. Pelkäsin pienempänä niin paljon lehmiä, että äitni totesi, ettei minusta ikinä karjakkoa tule. Enkä minä sitä sitten jäänyt harmittelemaankaan, vaan lähdin heti ylioppilaaksi tulon jälkeen opiskelemaan valokuvausta Taideteolliseen Korkeakouluun Helsinkiin. Möhemmin hankin kaksikin omaa valokuvausalan yritystä toisen Pietarsaaresta ja toisen Kokkolasta.

Missä asut tällä hetkellä? - Asun Forsbyyn kylässä, idyllisessä nukkumalähiössä lähellä Pietarsaarta, kartanomallisessa talossa "Villa Rosassa", jonka olen itse muuten piirtänyt. Vaikka osasin jo ennestään puhua sujuvati ruotsia, niin jouduin tänne Forsbyyhyn muutettuani n. 18 vuotta sitten opettelemaan aivan uuden kielen, nimittäin forsbyyn murteen. Tästä taidosta olen erittäin ylpeä.

Minua kutsutaan täälläpäin "Bonderosaksi", koska bonde tarkoittaa talonpoikaa, ja rosa siksi, koska taloni on alushameenvärinen eli rosa. Totuuden nimessä täytyy minun kuitenkin sanoa, että kyllä minä pääsääntöisesti viljelen vain rikkaruohoa, ja ainoan huonekasvinikin, aavikkokaktuksen, onnistuin tappamaan kuivuuteen, mikä ei heti kaikilta onnistukaan

Ketkä kuluvat perheeseesi? - Minulla on kolme aivan ihanaa aikuista lasta: 2 poikaa ja 1 tyttö, (René, Rony ja Selina), joista olen äärimmäisen ylpeä.

Poliittinen historiasi? - Vetelin lukiossa me radikaaliteinit, Esko Aho mukaan lukien, parantelimme kovastikin maailmaa Keinäsen kahvilassa, ja siitä alkoi poliittinen kiinnostukseni. Santeri Alkion oppeja tutkiskeltiin. En ole koskaan kuitenkaan sitoutunut mihinkään puolueseen, mutta jo nuoruudestani ovat maaseudun ihmiset, arvot ja luonnon kunnioittaminen siirtäneet poliittisen arvomaailmani mieluummin keskelle kuin oikealle tai vasemmalle.

Lempiruokasi? - Haluaisin rueta kasvissyöjäksi, mutta kun en voi lopettaa lihan enkä kalan syöntiä, niin jääköön tuo haave vain pelkäksi vaalipuheeksi, joten minun täytyy vain todeta, että kaikkiruokainen olen. Kaikki maistuu ja aivan liiankin hyvin. Minulla on kuitenkin aivan erinomainen keino pitää paino kurissa - katumuspäivä, ja niin minähän ole "karbbbari" (lue tästä kotisivullani kohdasta Terveys ja liikunta). Teen omaa keittokirjaakin, jonka työnimenä on "Taiteilijan sörsserit", sillä olen jo vuosia kerännyt reseptejä maailmalta ja muunnellut niitä suomalaiseen makuun. Aivan omia luomuksiani ovat esim. Gorbatsoppa, Humburger Hamburger.

Entä harrastuksesi? - Minulla on todella paljon harrastuksia. Taide on tietenkin päällimmäisenä. Harrastan ihan kaikkea mahdollisia kuvamataiteen alalla: öljyvärimaalausta, temperamaalausta ikonenja, freskoja, posliinimalausta, keramiikkaa, akvarellimalausta, pastelli- ja hiilipiirrustusta, karikatyyrejä ja koristemalaausta (ootraus, marmorointi yms). Aikoinaan ompelin paljon, suunnitelin ja jopa kaavoitin itse. Niin, ja minä pidän remontoimisesta ja sisustamisesta. Musiikkimakuni on laaja: klassista, oopperaa, rai-musiikkia (arabial.poppia), soul, blues, country, italialaisia vanhoja 50-60 luvun sävellyksiä.

Liikuntapuolella ensimmäiseksi tulee mieleen sauvakävely, jogging ja belly dance (vatsatanssi). Rakastan lukemista ja kirjoittamista. Minä oikein ahmin kirjoja. Nyt kun opiskelen teologiaa Åbo Akademissa, niin luen lähinnä uskonnollista kirjallisuutta, mutta jolulahjaksi saamani Orhan Pamukin kolme kirjaa olivat tosi upeita. Pidän todella paljon matkustelemisesta, en niinkään turistimatkoista, vaan mielelläni käyn hieman harvinaisemmissa paikoissa. Olenkin kiertänyt pitkin ja poikin maailmalla. Nyt kerään rohkeutta lähteä Tiibettiin.

Millainen on maailmankuvasi, ideologiasi - eikä sitten mitään pitkää saaranaa. - En minä aio saarnata, älä pelkää, vaikka entinen aviomieheni kyllä kehuu minua vieläkin kovasti, että minusta tulisi kyllä oikein hyvä pappi, koska pidin hänelle niin hyviä saarnoja. - Tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa, mutta selvääkin selvempää on, että me naiset olemme kautta historian aina olleet väsyneet miesten sotimiseen.

Olen vuosia tehnyt vapaaehtoistyötä Pietarin katulasten hyväksi, kirjoitellut heistä valkokuvareportaaseja lehtiin ja kerännyt katulapsille talvivaatteita. Ja niin, minulla on oma kummilapsi, Sathya työttönen Intiassa, Chennayssa. Olen käynytkin Intiassa muutaman kerran (slummeisakin ja Äiti Theresan hoitokodissa). Niin, lapset ja lasten oikeudet, vanhukset ja sairaat ... ne ovat lähinnä sydäntäni. Joskus minusta tuntuu että olen liiankin herkkä: vetistelen heti kun näen tv:ssä nälkää näkeviä naisia ja lapsia sodan jaloissa. Mutta vetistely ei auta - on tehtävä jotain. Ensimmäinen askel kohti parempaa tulevaisuutta on jakaminen. Ajatelkaa että, jos kaikki ihmiset osaltaan yrittäisivät tehdä jotain, vaikkapa vain aivan pientä kärsivien hyväksi, luopuisivat jostain vähäisestä, niin maailmassa ei olisi nälänhätää.

Nyt viimeistään tuntuu siltä kuin naisten mitta eripuolilla maailmaa olisi täynnä. Köyhimmissä maissa pankit lainaavat mieluummin naisille kuin miehille, ja näissä maissa nimenomaan naisten kouluttamisella ja naisten kannustamisella liike-elämään on löydetty avain köyhuuden vähentämiseen. Naiset alkavat kaikkialla maailmassa aktivoitua ja nousta vastarintaan, ja tulevaisuudessa naiset saavat äänensä yhä enemmän kuuluville. Tarkoitan naismaiset naiset - eivät miesmäiset naiset. "Tachereitten" aika on ohi. Naisengergia tarkoittaa pehmeämpää politiikaa, jossa pehmeämmätkin arvot sanelevat ... eivät pelkästään markkinavoimat. Pelko ja alistettu asema ovat estäneet naisten kehityksen yhteiskunnallisiski vaikuttajiksi. Nyt naiset eivät enää pelkää astua korkeimmillekin paikoille yhteiskunnassa. Toivon, että minulta löytyisi kylliksi rohkeutta ja ennen kaikkea riitävästi uskoa tehdä hyvää.

Teologina puhun mielelläni uskosta, sillä Jeesus sanoi, että meidän tulee kilvoitella ... tulla paremmiksi päivä päivältä. "Tulkaa täydellisikisi niinkuin teidän Taivaallinen Isännekin on täydellinen" kuuluu maailmankaikkeuden suurin käsky. Jotta me voisimme ymmärtää Jumalan suuruuden ja tulla yhteyteen hänen kanssaan on meidän kehitettävä itseämme. Pieni hehkulamppu ei kestä rikkoutumatta, jos siihen yhdistetään liian suuri sähkövirta. Samalla tavoin täytyy ihmisen valmistaa itseään kohtaamaan Jumalan suuruus ja voima rukoilemalla ja hyvää tekemällä ja itseään kehittämällä. Tämä on sitä kilvoittelua, josta Jeesus puhui. Usko ei ole sitä, että uskoo että Jumala on olemassa. Ei siten avaudu taivaspaikka, koska sielunvihollinenkin uskoo Jumalaan. Vaan usko on Jumalan voima meissä. Jeesus sanoi että, jos teillä on uskoa vaikkpa vain sinapinsiemenen verran te pystytte sanomaan vuorelle, että siirry, ja kas vuori siirtyy. Näin se menee.