Mestarini, haluaisin palauttaa tämän - sydämeni.
Se on liian ohut, läpikuultava, kuin riisiposliinia, ei kelpaa mihinkään.
Haluaisin kovemman - kivitavaraa - marmorisen taikka graniittia.
Tätä kun et voi enää korjata - on liian säröinen.
Niin ... ja palasiakin puuttuu.

Palasia?

Palasia - asioita joita en edes jaksa muistella - liian syviä arpeja.
Tämä sydämeni on liian herkkä, ja siksi täysin kelvoton.
Entä sitten, kun siihen tulee vielä jokin uusi särö. Se voi särkyä kokonaan. Kuka korjaa?

Minä korjaan. Olen kanssasi joka hetki ja aina valmiina paikkaamaan.

Aina?

Aina. - Kuljen vierelläsi joka päivä - aina ja ikuisesti.

Mestarini? Miksi annoit juuri minulle näin hauraan ja herkän sydämen?

Katsos´ minunkin sydämeni on ohut ja herkkä kuin riisiposliinia,
jottei yksikään ihmisen kyynel jäisi minulta huomaamatta.
Herkkä sydän tekee ihmisestäkin myötätunnon valtiaan.
Rakkaus, sääli ja myötätunto ovat maailmankaikkeuden ja ikuisuuden
rakennusaineita ja tukipilareita.

Entä Kaikkeuden Luoja ... onko hänelläkin ...?

Kyllä, Hänelläkin ... sydän kuin riisiposliinia ... ja niin laaja , että se kattaa
sisälleen kaiken ja niin ohut että voimme aivan hyvin nähdä sinne sisälle.

Entä enkeleillä?

Heilläkin ... sydän kuin riisiposliinia.

Anne Lindell, 2003

Takaisin